Keskiviikko
10.12.2014
Oli
ihanaa herätä vain kerran, eli vasta aamulla! Toki täällä aamut ajoittuu hieman
tavallista myöhempään kuin voisi ajatella, ihanteellinen aamupala-aika on noin
klo 12.30. Vietin aurinkoisen aamupäivän takapihan patiolla lämmöstä
nautiskellen. Jouluaattoon oli enää 2 viikkoa aikaa ja keli oli kuin
kevätpäivä. Voimistuva tuulenvire ajoi kuitenkin sisälle ennen pitkää. Vietin
päiväni sisätiloissa, sillä nyt oli tärkeää levätä ja palautua. Perjantaina
olisi taas työt edessä.
Torstai
11.12.2014
Aamu
kului siivotessa ja puolenpäivän aikaan lähdin bussilla Stratfordiin. Tänään
oli hemmottelupäivä, löysin mm. uusia vaatteita ja hajuveden. Lisäksi päätin
syödä hyvin, joten pitkän kaavan päivällinen Giraffe-ravintolassa oli hyvinkin
tervetullut. Reissullani kadotin täysin ajantajun ja huomasin kellon näyttävän
jo iltakymmentä saapuessani asunnolle. Olin tyytyväinen päivääni ja löytöihini.
Valvoin myöhään.
Perjantai
12.12.2014
Takaisin
töissä ja kyllä huomasi, että joulu tekee tuloaan. Illallisella oli lähemmäs
100 asiakasta ja meno sen mukainen. Oman alueen kanssa sujui loistavasti, tällaisista
vuoroista saa aina paljon uutta puhtia ja varmuutta. Uuden listan mukaan ensi
perjantaina vietän päivän Liannen kanssa. On mahtavaa saada tuollainen
”palkinto” juuri ennen lomaa. Odotan päivää innolla sillä nyt tuntuu, että
täytyy päästä oppimaan mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja erilaista.
Toivon, että antamani paras on myös muille riittävän hyvä.
Lauantai
13.12.2014
Töissä
meni huippuhyvin, olin taka-alueella ja vastuullani pienten lisäksi kaksi
isompaa pöytää. Viini virtasi tasaiseen tahtiin ja asiakkaat viihtyi.
Työkavereilta sain kiitosta, joten ainakin suunta on selkeästi oikea. Tippiäkin
tuli reippaanlaisesti. Tänään oli sellainen superpäivä, tämmöisiä lisää!
Sunnuntai
14.12.2014
Vapaapäivä
kului St. James’s Parkilla oravia ruokkiessa. Roma oli ostanut puolen kilon
pussin pähkinöitä ja kaikki meni. Oravat on täällä huippukesyjä, ne tulee
juosten vastaan kun näkevät mitä herkkua on tarjolla. Kiipeävät jopa jalkaa
pitkin ylös hakemaan! Sain reissulta paljon kuvia. Oravien lisäksi siellä
asusteli hanhia, korppeja, lokkeja ja tietysti puluja. Puisto oli melko iso ja
kesäisin varmasti tosi kaunis. Iltapäiväksi takaisin asunnolle ja sarjat
pyörimään, mulla oli hyvä päivä ja ulkoilma aina virkistää.
Maanantai
15.12.2014
Viikko
alkoi tuplavuorolla, lounaalla oli kova tahti kun kaikki pöydät tuli samoihin
aikoihin. Tauolla otin nokkaunet ja ennen illan serviisiä siemaisin kupin
kahvia. Illallinen sujui jouhevasti kun koko ajan oli sopivasti tekemistä.
Oltiin Dianan kanssa vierekkäisillä alueilla niin autettiin toisiamme jos tuli
tarvis. Meille arvottiin nimet lauantain joulubrunssin lahjaleikkiä varten,
sain Gabrielin. Andreilla oli syntymäpäivä ja kirjoitin onnittelut korttiin
sekä suomeksi että Lontooksi. Fiilis oli korkealla aamusta iltaan ja esimiesten
palaute päivästä oli hyvää.
Tiistai
16.12.2014
Aamuni
oli myöhäinen kuten tavallisesti, joten pikaisten aamutoimien jälkeen sai
lähteä suoraan töihin. Roman näin sattumalta ja se sanoi lähtevänsä
perjantaiaamulla pysyvästi takaisin Ranskaan. Vähän kyllä harmitti kuulla
tämmöinen uutinen, sillä Roma oli ollut tähän mennessä ainut kaveri kenen
kanssa olin ehtinyt viettää vapaa-aikaani. Työkavereilla oli yleensä aina eri
vapaat kuin mulla, enkä ollut kehdannut mennä pyytämään muutoksia vuoroihin kun
olin jo saanut muuttaa loma-ajankohtaani aiemmin sovitusta. Ehkä sitten joulun
jälkeen olisi paremmin aikaa miettiä samoja vapaita esim. Dianan kanssa. Töissä
oli normimeno, jälleen noin 100 asiakasta per serviisi. Näin pikkujouluaikaan
käy paljon isompia porukoita, joille varataan kunnon juhla-ateria eli feast.
Keskiviikko
17.12.2014
Tänään
oli jälleen normipäivä. Aamulla siivoilua, illalla töitä. Serviisi meni kuten
pitikin, mutta se venyi erään seurueen hukatessa pankkikorttinsa. Myöhästyin
siis viimeisestä tubesta ja köröttelin yöbussilla yli tunnin matkan asunnolle.
Päästyäni lähimmälle pysäkille huomasin tienposkessa nojaavan
Barclays-vuokrapyörän. Yleensä nämä pyörät ovat tiukasti lukittuina omiin
telineisiinsä erityisillä pyörävarikoilla. Tämä ehjä ja lukitsematon yksilö
näytti kuitenkin olevan täysin omilla teillään. Vailla sekunninkaan epäröintiä
otin sen alle ja väsyneenä mutta onnellisena pyöräilin asunnolle. Oli
huippufiilis päästä vauhdilla eteenpäin!
Torstai
18.12.2014
Pääsin
maistamaan ostereita ensimmäistä kertaa, oli jo korkea aikakin. Tarjolla on
yleensä ostereita kahdesta eri osterityypistä: native (= paikallinen) ja rock
(tässä yhteydessä = kivi). Lisäksi valittavana on molemmista tyypeistä kaksi
eri osterilajia. Yhteensä siis 4 vaihtoehtoa. Yleisin kysymys kuuluu, että
mikäs näiden kahden tyypin ero on, joten tässä tulee. Native-ostereita on
saatavilla ainoastaan Brittenin saarilta ja ne ovat ulkomuodoltaan littanoita,
hieman pyöreitä. Tekstuuriltaan ne ovat kiinteämpiä ja lihaisamman tuntuisia
kuin rock-osterit. Hintataso on nativeilla hieman korkeampi, sillä kauppakokoon
kasvamiseen menee tuplasti se aika mitä rock-ostereilla.
Rock-osterit
ovat siis laajemmalle levinnyt osterityyppi, joka on ulkomuodoltaan pitkulainen
ja kuori saattaa olla hyvinkin rosoinen. Maku on usein mineraalinen ja
merenläheinen, tietysti suolainen. Suutuntuma on näissä mielestäni lähinnä
niljakas ja vetelä, eivät saavuttaneet suurta suosiota kohdallani. Ihmiset
nauttivat yleensä rock-osterit ennen nativeja ja käyttävät niissä
salottietikkaa tai jopa Tabascoa. Itse en Tabascoon koskenut, sillä se pilaa ja
vääristää maun täysin. Lisäksi ostereiden kanssa on poikkeuksetta tarjolla
sitruunalohkoja.
Oman
maisteluni aloitin rock-ostereista, kuten tapaan kuuluu. Lindisfarne oli
ensimmäinen ja se meinasi jäädä myös viimeiseksi. ”Nautin” tämän niljakkeen
vailla mitään lisukkeita ja olin todella lähellä luovuttaa siihen paikkaan.
Tuntui siltä kun olisi yrittänyt syödä isoa etanaa kertaheitolla. Patsy neuvoi
puremaan sitruunalohkoa oikein kunnolla jotta saan suuni taas neutraaliksi.
Noin minuutin palautuminen ja huokaus. Päätin, että tätä leikkiä en jätä
kesken. Toisena oli Cumbrae, jälleen rock-osteri. Tällä kertaa käytin lorauksen
salottietikkaa ja sain vätyksen alas asti. Pienet kylmänväreet kyllä meni.
Nativeihin
en halunnut käyttää kuin tilkan sitruunamehua, sillä niiden maku ei ole yhtä
voimakas kuin sukulaistensa. Skotlannista kotoisin oleva Loch Ryan laski
huomattavasti helpommin, mutta oli ehkä turhan iso omaan makuuni. Kaikista
pienin osteri River Fall oli ehdottomasti siedettävin. Suosikiksi en sitä
kuitenkaan mene sanomaan, oli sen verran kummallista syötävää. Aiheena osterit
ovat mielestäni mielenkiintoinen, mutta nautiskelun taidan jättää muille.
Maisteluhetkeni oli tietenkin suurta viihdettä työkavereilleni. Toki heistäkin
moni myönsi, etteivät osterit kuulu herkkulistan top kymppiin. Olenpahan
ainakin taas kokemusta rikkaampi!
Perjantai
19.12.2014
Tänään
oli mukava toimistopäivä Liannen kanssa Tramshedissa. Lianne vastaa mm.
yrityksen henkilöstötietojen arkistoinnista ja palkanmaksuista. Lisäksi hän
vastaanottaa työhakemuksia ja toimii erityisenä tietopankkina muille johdon
työntekijöille. On vain harvoja asioita, joihin Liannella ei ole vastausta. Aamusella
hoidettiin pois alta kiireisimmät sähköpostit ja pari juoksevaa asiaa puhelimitse.
Sen jälkeen tarkasteltiin 4th Hospitality -tietokantaa, josta löytyvät
yrityksen kaikki yli 300 työntekijää tietoineen. Jokainen työntekijä
arkistoidaan ja henkilön tiedot säilytetään 7 vuoden ajan. Tällä kertaa
päivitimme lähtevien työntekijöiden kansiota ja arkistoimme vuosien 2008-2009
työntekijöitä. Liannella oli kaikki siististi omissa kansioissaan ja nimet
tietysti aakkosjärjestyksessä. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan toimiston
elämää, vaikka taidan itse olla enemmänkin käytännönläheisen työn ystävä.
Nyt on
hyvä aloittaa joululoma!~